Seikkoja, jotka voivat johtaa ongelmapelaamiseen

Euroopan komissio havaitsi, ettei EU:n jäsenmaiden pelialaa valvovien viranomaisten säännöstelyllä eikä monopolilla ole merkittävää vaikutusta ongelmapelaamiseen (eli se ei merkittävästi supista eikä kasvata sitä — ei merkittävää vaikutusta vaakapuntarissa). Sen sijaan komission havainnot pitävät tärkeänä, että yksittäisten pelaajien pelikäyttäytymistä seurataan läheisesti ja kun havaitaan merkkejä peliongelman muodostumisesta, siihen tullaan varhaisessa vaiheessa puuttumaan. Lisäksi katsotaan tärkeänä valvoa markkinoinnin sujuvan eettisesti, että pelaajien ikä tarkistetaan, sekä että tiedot voitoista, menetyksistä ja riskeistä ovat selkeästi esillä. Näiden konstien olisi oltava käytössä etenkin peliaiheisilla nettisivustoilla.

Komissio pitää edellisen lisäksi aiheellisena järjestää pelisivustoilla teknisiä mekanismeja, joilla ongelmalliseen käyttäytymiseen voidaan puuttua. Sillä arvatenkin tarkoitetaan havaintojärjestelmää, kuten sellaista, jossa järjestelmä muistaa miten ahkerasti pelaaja vie rahaa sisään, käyttää aikaa pelaamiseen yms. tekijöitä, ja jos tietyt varoitusmerkit ylittyvät, pelaajalle ilmoitetaan asiasta ja muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Ongelmapelaamisen voi laukaista seuraavin keinoin

1. Tapahtumien tiheys: lyhyt viive panoksen asettamisen ja pelin käynnistymisen välillä kasvattaa riskiä.
2. Maksujen tiheys: panoksen asettamisen ja lopputuloksen välillä lyhyt viive kasvattaa riskiä.
3. Saavutettavuus ja ympäristö: peleihin käsiksi pääsemisen helppous kasvattaa riskiä.
4. Tappioiden paikkaaminen ja likeltä piti -tilanteet: mitä suurempi on voitettava summa ja mahdollisuus voittaa, sitä suurempi on vaikutelma, että hävityt rahat voi voittaa takaisin.
5. Vaikutelma taidoista: omien taitojen käyttäminen pelaamisen aikana antaa pelaajalle uskoa, että hän on pelin herra, ja se kasvattaa riskiä.
6. Mainostus: mainostaminen voi houkutella vaikutusalttiita ihmisryhmiä — esimerkiksi lapsia ja vanhuksia — pelien äärelle.

Hidehiko Takahashi ja aivot

Kiotosta kuuluu tiedeuutisia. Kioton yliopiston professori Hidehiko Takahashi johti tutkimusta, jossa selviteltiin pakonomaisen uhkapelaamisen syitä ja niiden juuria pääkopassa. Takahashin tutkimus paljasti kuinka peliaddikteilla on aivojen etuosassa normaalia vähemmän aktiviteettia. Se tarkoittaa elimellistä vikaa aivoissa, jonka johdosta addiktin on hankalaa tai jopa mahdotonta päätellä käsillä olevan riskin merkitystä.

Huhtikuussa 2017 julkaistu tutkimus perustuu kahteen eri miesten ryhmään; ensimmäisessä ryhmässä oli 21 aikuista miestä, jotka saavat terapiaa peliongelman poistamiseksi, ja toinen ryhmä puolestaan muodostui 29:stä miehestä ilman edellä mainittua ongelmaa. Kumpaakin miesryhmää pyydettiin valitsemaan yksi seuraavista kahdesta vaihtoehdosta:

• Haluatko pelata tätä suuren riskin uhkapeliä, jossa voitotkin voivat olla suuria?
• Haluatko pelata tätä matalan riskin peliä, jossa voitot eivät ole yhtä suuria kuin edellisessä vaihtoehdossa?

Noita kysymyksiä esitettiin parissakymmenessä tilanteessa. Osallistujien oli saatava kerätyksi tietty määrä pisteitä voidakseen edetä seuraavaan tilanteeseen. Osallistujat muokkasivat riskistrategiaansa samalla kun pistevaatimus muuttui.

Tulos osoittaa kuinka addikteista 43,2 prosenttia tapasi poimia korkean riskin vaihtoehdon. ”Normaaleista” miehistä 32,5 prosenttia valitsi korkean riskin vaihtoehdon.

Kun tutkimuskohteet tekivät valintojaan, heille suoritettiin MRI-skannauksia, siis tehtiin aivojen aktiviteettia hahmottavaa kuvausta.

Tämä tutkimus on mahdollisesti saanut lähtösysäyksen siitä, että viime vuoden joulukuussa Japanissa päätettiin laillistaa kasinot. Sen vuoksi on arveltu, että Japanissa voi olla pian viisikin miljoonaa uhkapeliaddiktia, ja sen määrän pienentämiseksi on tehtävä tutkimuksia.

Tutkimusryhmä summaa havaintonsa: Joskin pääsyyn peliaddiktioon on arveltu olevan persoonallisuustyyppi, joka suosii ylenpalttisia riskejä, on myös aivojen toimintahäiriö selittävä tekijä ja siksi tarvitaan uudenlaisia hoitokeinoja.